Susi on paksu, mutta pentuja ei tulekaan

Edellinen blogin kuva heinäkuun lopulta oli varmaankin enteellinen noin asenteellisesti - tai no, ollaanhan siinä perät vastakkain -  sillä Susi ei todellakaan ole kantavana. En moista kuvitellutkaan, mutta uskalsin toivoa kuitenkin, ihan pikkasen, että jospa nyt sittenkin. Kreetalta kotiin palatessamme oli kuherrus(?!?)tarhassa rauha maassa ja Argosta kiinnosti enempi juoksutarhassa jolkotteleva Suden sisko Sinko. Eli tilanne oli selvästi jo ohi. Tanja ei ollut havainnut mitään astumiseen viittaavaakaan, toisaalta eihän tarhalla kukaan jouda päivystämään toiminnan toivossa. Eli sain edelleen jatkaa toiveideni ylläpitämistä, koska olihan se mahdollista...olihan..?!
Susi suvaitsi lappaa vettä myllyyn esittämällä tooodella lutusta ja kiehnasi minkä kerkesi. Ei se neidin luonteenvastaista ole muutenkaan, mutta nyt meni överiksi. Tai sitten sitä näkee mitä haluaa, tietty. Jotenkin Susi alkoi pyöristymäänkin ja nyhväsi sen luunsa kanssa kaiken päivää eikä edes kärtynnyt uudelle tarhakaverilleen, siskonsa pojalle Ricolle, jonka hain Leenalta pari viikkoa lomaltapaluun jälkeen. 

Jippajee, pentuja Sudelle, vihdoinkin!!!

Ruokin tietenkin, varmuuden vuoksi, sen mukaan.    Ja Susi söi.    Sekin on epätävallista, että se syö yli oman tarpeen.
Koska astumisajankohta oli  +- 5 päivää, vein Suden ultraan jossain periaatteessa 43-53 vrk:n kohilla.    Ei mitään.  Yritin eläinlääkärille ehdottaa että jospa se ei vain näy, sieltä rasvakerrosten lomasta.     Ei.    Ei näkynyt.
Myöhemmin kuulin, että Mariannella oli sinä samaisena päivänä käynyt neljä vai viisi ultrattavaa sippenarttua, ja kaikki, joiden ei haluttu olevan tiinenä, olivat, ja se yksi ainoa, eli Susi, jonka tahottiin olevan, ei ollut.

No, nyt on Suttura laihiksella.On se kyllä pönäkkäkin.

Muuten oli lomamme aikana ollut kaikki tarhalla toiveiden mukaan ja rauhallista. Tanja tuntee koirat, ja koirat tuntevat Tanjan, eli mitään jäynää eivät enää yritä kehittääkään. Siitä todisteena pari Tanjan Kreetalle lähettämää kännykkäkuvaa edelleen hyvin käyttäytyvistä koirista, vaikka emäntä on ollut poissa jo yli viikon.

                    Isä ja poika, Piiveri ja Gubbe, kyynärpäätaktiikkaa tarhan ovella
                                           ruokakuppien täyttymistä odotellessa.

                                              Mallioppilaat, veljekset Button ja Ayrton,
                                                       odottelevat lupaa ruokakupille.

                                                                  *     *     *     *     *