Frisco kotirannassa eli Väylän jäällä talvella 2006
Heinäkuun viimeisinä päivinä - tarkemmin 28.7. - tuli eteen se päivä, jolloin Frisco jätti meidät. Joulukuun 19. olisi Friscolla tullut täyteen 13 vuotta. Mitään erityistä syytä tai sairautta ei sillä ollut, mutta kaikenkaikkiaan ja edeltäneetkin elämänvaiheet huomioon ottaen olin jo vuosi sitten tehnyt päätöksen, että tämä kesä ja syksy olisivat Friscon viimeiset. Niin sitä ihminen suunnittelee. Toisaalta, melkolailla oikeaan tulin osuneeksi.
Saatan tehdä asioista suurempia kuin ne ovatkaan. Silti on ollut mielessä, että miten se sattuikaan, että Frisco lähti juuri silloin. Ja lopulta itsekseen.
Eläinlääkärillä kävimme edellisenä päivänä ja sieltä Friscon vielä kotiin toin. Seuraavana päivänä oli Friscon vointi selvästi parempi, mutta eihän se toki kunnossa ollut. Viitisen tuntia olin päivällä töiden takia poissa ja kotiin palatessani oli Frisco jo päättänyt lähteä. Näin sen jo kaukaa.
Verikoe- ym. tulokset varmistivat aikanaan, ettei Friscolla mitään erityistä
vaivaa ollut, kuolinsyy oli lähinnä vanhuus.
Tahdon ajatella, että Friscolla oli kuitenkin melko mukava elämä täällä meillä.
Rekikoira se ei enää tullessaan tahtonut olla, vaikka sen syystreeneihin alkuvuosina otinkin mukaan, siitä Frisco kuitenkin tykkäsi.
Pallohullu se oli myös, tennispalloa ei kukaan jaksanut niin miljoona kertaa naapurin pellolle heitellä, etteikö Frisco sitä olisi hakenut. Vapaana Frisco kulki missä vain, oppi sisäsiistiksi heti ja yleensäkin oli kuin mikä tahansa seurakoira. Friscon lempileikkikaverit olivat Nuna ja Lilli, joiden kanssa se suurimman osan ajasta asuikin samassa tarhassa. Frisco oli todella nopea, enkä kenenkään ole nähnyt tekevän sellaisia loikkia juoksutarhassa, kuin mitä Frisco teki. Aivan sama osuiko eteen Nuna tai se juoksutarhaan unohtunut minikoppi, Frisco ampaisi yli yhdellä laukka-askeleella. Ehtihän se Frisco yhteen alkutammikuun aikaan astua molemmat tarhakaverinsakin, Nunan ja Lillin. Ja asua sisälläkin parina kesänä. Nyt Frisco on liittynyt tuonne Juoksutarhan Vartijoihin. Siellä ne ovat edelleen kaikki muistoissa olemassa.
Heinäkuun viimeisinä päivinä - tarkemmin 28.7. - tuli eteen se päivä, jolloin Frisco jätti meidät. Joulukuun 19. olisi Friscolla tullut täyteen 13 vuotta. Mitään erityistä syytä tai sairautta ei sillä ollut, mutta kaikenkaikkiaan ja edeltäneetkin elämänvaiheet huomioon ottaen olin jo vuosi sitten tehnyt päätöksen, että tämä kesä ja syksy olisivat Friscon viimeiset. Niin sitä ihminen suunnittelee. Toisaalta, melkolailla oikeaan tulin osuneeksi.
Saatan tehdä asioista suurempia kuin ne ovatkaan. Silti on ollut mielessä, että miten se sattuikaan, että Frisco lähti juuri silloin. Ja lopulta itsekseen.
Eläinlääkärillä kävimme edellisenä päivänä ja sieltä Friscon vielä kotiin toin. Seuraavana päivänä oli Friscon vointi selvästi parempi, mutta eihän se toki kunnossa ollut. Viitisen tuntia olin päivällä töiden takia poissa ja kotiin palatessani oli Frisco jo päättänyt lähteä. Näin sen jo kaukaa.
Verikoe- ym. tulokset varmistivat aikanaan, ettei Friscolla mitään erityistä
vaivaa ollut, kuolinsyy oli lähinnä vanhuus.
Tahdon ajatella, että Friscolla oli kuitenkin melko mukava elämä täällä meillä.
Rekikoira se ei enää tullessaan tahtonut olla, vaikka sen syystreeneihin alkuvuosina otinkin mukaan, siitä Frisco kuitenkin tykkäsi.
Pallohullu se oli myös, tennispalloa ei kukaan jaksanut niin miljoona kertaa naapurin pellolle heitellä, etteikö Frisco sitä olisi hakenut. Vapaana Frisco kulki missä vain, oppi sisäsiistiksi heti ja yleensäkin oli kuin mikä tahansa seurakoira. Friscon lempileikkikaverit olivat Nuna ja Lilli, joiden kanssa se suurimman osan ajasta asuikin samassa tarhassa. Frisco oli todella nopea, enkä kenenkään ole nähnyt tekevän sellaisia loikkia juoksutarhassa, kuin mitä Frisco teki. Aivan sama osuiko eteen Nuna tai se juoksutarhaan unohtunut minikoppi, Frisco ampaisi yli yhdellä laukka-askeleella. Ehtihän se Frisco yhteen alkutammikuun aikaan astua molemmat tarhakaverinsakin, Nunan ja Lillin. Ja asua sisälläkin parina kesänä. Nyt Frisco on liittynyt tuonne Juoksutarhan Vartijoihin. Siellä ne ovat edelleen kaikki muistoissa olemassa.
Frisco ja parhaat kaverinsa Nuna sekä Lilli kotipihalla kevättalvella 2005
* * * * *
* * * * *
RSS Feed