Picture
                      Argos ja Susi jäivät samaan tarhaan heinäkuun lopulla


Pentuesuunnitelmia-sivulle onkin jo päivitetty tuoreimmat käänteet. Edelleen pätee että ihminen suunnittelee...  
Koska Susi on todella hyvä koira valjaissa sekä ylipäätään ja sen egokin sellainen että siitä puoliväkisinkin jatkoja tahtoisin, päätin  -  Pandan astuttamisen siirryttyä  - vielä kertaalleen yrittää. Elvis sai vuosi sitten sen verran selkeästi  kieltävää asennetta, että tällä kertaa päätin luottaa ulkopuolisiin hurmureihin, ellei Miss Diva oman tarhan uroita kelpuuta. Kaukaa niitä ei ehtinyt enää alkaa etsiä, eikä kyllä tarvinnutkaan. Susitievasta tuli visiitille Karuantan Argos. Mahtava kaapolainen, jolla aivan sama jorina kuin eräällä toisellakin kaapolaisella. Poika ei ole poissa kotoa asustellut eikä vieraissa autoissa matkustellut, mutta niin vain hyppäsi punaiseenkin Transitiin ja kiskoi häntä oikosenaan tarhalle kun meille päästiin. Sudella tieten oli asenne entisellään, mutta sinne se poika hyvillä mielin jäi kahdeksi viikoksi. Me lähdimme Kreetalle kärvistelemään +38 asteeseen. Tanja asui meillä ja hoiti koirat, tilanteita ei häneen silmiinsä osunut, enkä totta puhuen juuri usko niitä olleenkaan, Suden tuntien. Argosta ei kyllä voi yrittämisen puutteesta moittia.

Pandan juoksu tuli sekin luultua myöhemmin. Ajankohta olisi muuten ollut sopiva, sillä Panda olisi vielä ehtinyt hyvin talven töihin pentujen jälkeen. Ainoa ongelma oli se, että tärpit olivat juuri silloin kun me olimme kolmen ja puolen tuhannen kilometrin päässä. Jussi ja Marjo olivat jo varmistaneet Pandalle kortteerin vierailla ja minkä tahansa muun nartun olisin voinut vieraaseen paikkaan kahdeksi viikoksi jättääkin, mutta en Pandaa. En, ellei sille ole varattuna oma bunkkeri, josta se ei kiipeä yli, kaiva ali tai tule läpi. 
Kotoa - nyt kun se mieltää että meillä on sen koti - Panda ei yritäkään minnekään, mutta tämän houdinin kanssa minä en ota mitään riskejä.
Panda astutetaan Iknekillä seuraavaan juoksuun, eli keväällä 2011.

Seuraavaksi odotellaan Kuuran juoksun alkamista. Mitä pidemmälle sen alkaminen siirtyy, sitä todennäköisemmin en sitä astuta, sillä talven tullen tarvitsen Kuuran töihin valjakkoni ehdottomana luottojohtajana, en pentulaatikon pohjille.
 
Picture
                           Kuura parin vuorokauden reissulla keväällä 2008

                                                              *     *     *     *     *


 
 
Picture
                           Frisco kotirannassa eli Väylän jäällä talvella 2006         

                                                        

Heinäkuun viimeisinä päivinä - tarkemmin 28.7. - tuli eteen se päivä, jolloin Frisco jätti meidät. Joulukuun 19. olisi Friscolla tullut täyteen 13 vuotta. Mitään erityistä syytä tai sairautta ei sillä ollut, mutta kaikenkaikkiaan ja edeltäneetkin elämänvaiheet huomioon ottaen olin jo vuosi sitten tehnyt päätöksen, että tämä kesä ja syksy olisivat Friscon viimeiset.  Niin sitä ihminen suunnittelee. Toisaalta, melkolailla oikeaan tulin osuneeksi.  
Saatan tehdä asioista suurempia kuin ne ovatkaan. Silti on ollut mielessä, että miten se sattuikaan, että Frisco lähti juuri silloin. Ja lopulta itsekseen.
Eläinlääkärillä kävimme edellisenä päivänä ja sieltä Friscon vielä kotiin toin. Seuraavana päivänä oli Friscon vointi selvästi parempi, mutta eihän se toki kunnossa ollut. Viitisen tuntia olin päivällä töiden takia poissa ja kotiin palatessani oli Frisco jo päättänyt lähteä.      Näin sen jo kaukaa.   
Verikoe- ym. tulokset varmistivat aikanaan, ettei Friscolla mitään erityistä
vaivaa ollut, kuolinsyy oli lähinnä vanhuus.

Tahdon ajatella, että Friscolla oli kuitenkin melko mukava elämä täällä meillä.
Rekikoira se ei enää tullessaan tahtonut olla, vaikka sen syystreeneihin alkuvuosina otinkin mukaan, siitä Frisco kuitenkin tykkäsi.
Pallohullu se oli myös, tennispalloa ei kukaan jaksanut niin miljoona kertaa naapurin pellolle heitellä, etteikö Frisco sitä olisi hakenut. Vapaana Frisco kulki missä vain, oppi sisäsiistiksi heti ja yleensäkin oli kuin mikä tahansa seurakoira. Friscon lempileikkikaverit olivat Nuna ja Lilli, joiden kanssa se suurimman osan ajasta asuikin samassa tarhassa.  Frisco oli todella nopea, enkä kenenkään ole nähnyt tekevän sellaisia loikkia juoksutarhassa, kuin mitä Frisco teki. Aivan sama osuiko eteen Nuna tai se juoksutarhaan unohtunut minikoppi, Frisco ampaisi yli yhdellä laukka-askeleella. Ehtihän se Frisco yhteen alkutammikuun aikaan astua molemmat tarhakaverinsakin, Nunan ja Lillin. Ja asua sisälläkin parina kesänä. Nyt Frisco on liittynyt tuonne Juoksutarhan Vartijoihin. Siellä ne ovat edelleen kaikki muistoissa olemassa.
                                                                                                       
Picture
   Frisco ja parhaat kaverinsa Nuna sekä Lilli kotipihalla kevättalvella 2005

                                                               *     *     *     *     *